Raamattu avautuu

APOKALYPTINEN KIRJA — JOHDANTO JA HISTORIALLINEN TAUSTA

Danielin kirja kuuluu ns. apokalyptiseen eli ilmestyskirjallisuuteen, jonka tunnusomaisia piirteitä ovat vertauskuvallinen kieli ja lopunaikaa koskevat profetiat ja näyt. Tyyliltään se muistuttaa paljon Hesekielin kirjaa, joka ilmeisesti on kirjoitettu 500-luvulla eKr. Babylonissa.

  Sisältönsä puolesta Danielin kirja kuuluu kuitenkin yhteen Uuden testamentin Apokalypsin eli Ilmestyskirjan kanssa. Ilmestyskirja vahvistaa sen, minkä Danielin kirja paljasti jo noin 600 vuotta aikaisemmin. Sana "apokalypsis " (Ilm. 1:1) tarkoittaakin kätkettynä olleen paljastamista, verhon poistamista.

  Paljastaminen koskee nimenomaan eskatologiaa eli lopunaikaan liittyviä kysymyksiä siitä, kuinka Jumala ja hänen tekonsa tulevat kirkastetuiksi ja kuinka Jumalan suunnitelma lopullisesti toteutuu. Se osoittaa myös, miten synnin valta ja vaikutus täydellisesti hävitetään ja kuinka Kristus ja hänen seurakuntansa saavat Pyhän Hengen voimassa voiton ja tulevat kirkastetuiksi ikuisella kirkkaudella.

  Uuden testamentin lopunaikaa koskevat ennustukset, kuten Jeesuksen profetiat (Matt. 24, Mark. 13 ja Luuk. 21) ja Paavalin paljastus vastustajasta ja "laittomuuden ihmisestä" 2. Tess. 2 sekä Johanneksen viittaukset antikristukseen (1. Joh. 2:18, 22; 4:1-3, samoin kuin hänen kirjoittamansa Ilmestyskirja, johtavat aineistonsa alunperin Danielin kirjasta.

  Danielin kirja jakautuu kahteen pääosaan, kertomusosaan (luvut 1-6) ja näkyosaan (luvut 7-12). Kertomusosa kuvailee Danielin ja hänen toveriensa vaiheita heidän joutuessaan nuorina sotavankeina kuningas Nebukadnessarin hoviin. Se kertoo myös tapahtumista, jotka liittyvät tämän mahtavan hallitsijan ja Babylonin kohtaloihin.

  Näkyosa avaa eteemme mahtavat profetiat kansojen taistelusta maailman herruudesta. Siellä nähdään historian Jumala, joka johtaa kansojen ja yksilöiden vaiheita aina ajan loppuun asti.

1. Kytketty lopun aikaan

Vaikka Danielin kirja vie lukijansa tapahtumiin 6. vuosisadalla eKr., siinä on lukuisia profetioita, joiden sanotaan tarkoittavan "lopun aikaa" (Vrt. 8:17, 19, 26; 11:35, 40; 12:4). Tämä tosiasia tulee esille hyvin painotetusti Danielin sanassa kuningas Nebukadnessarille:

"Mutta on Jumala taivaassa; hän paljastaa - - mitä on tapahtuva aikojen lopussa." — Dan. 2: 28.

2. Keskeinen aihe

Kirjan keskeinen aihe tulee esille jo sen nimessä. Sanalla Daniel on merkitys Jumala on tuomari. Tämä totuus ilmenee kirjassa hyvin monessa yhteydessä.

  Tuomio alkaa Jumalan oman kansan, silloisen Juudan valtakunnan, tuomiolla (Dan. 1:1-2). Myös Babylon itse samoin kuin sitä seuraavat maailmanvallat kokevat Danielin kirjassa tuomionsa. Ja kirjan 7. luvussa kohtaa lukijaa mahtava kuvaus taivaallisesta tuomiotapahtumasta, jossa Jumala kuvataan "vanhaikäisenä" edessään tuomioon välttämättömät avoimet kirjat ja ympärillään lukemattomien enkelien joukko (7:9-13). Danielia itseäänkin odottaa lopullinen selvitys "päivien lopussa" (12:13).

3. Jumalan sallimuksesta

1. Joojakimin, Juudan kuninkaan, kolmantena hallitusvuotena tuli Nebukadnessar, Baabelin kuningas, Jerusalemin edustalle ja piiritti sitä.
2. Ja Herra antoi hänen käsiinsä Joojakimin, Juudan kuninkaan, sekä osan Jumalan huoneen astioista, ja hän vei ne Sinearin maahan, jumalansa huoneeseen. Ja hän vei astiat jumalansa aarrekammioon.

Danielin kirjan tapahtumat vievät meidät silloisen maailmanhistorian näyttämölle. Juudan kuninkaan Joojakimin kolmas hallitusvuosi oli 606/605 eKr. Silloin Uus-Babylonian kruununprinssi Nebukadnessar paluumatkallaan voittoisalta sotaretkeltä Egyptiin tuli ensimmäisen kerran ja piiritti Jerusalemia sekä vei mukanaan sotasaaliina Jumalan temppelin astioita sekä vankeja,. joiden joukossa oli mm. nuori Daniel kolmen ystävänsä kanssa.

  Juutalainen historiankirjoittaja Josefus, joka vaikutti 1. vuosisadalla eKr. vahvistaa mainitun tapahtuman ja lainaa babylonialaisen papin ja historioitsijan Berossoksen tekstiä. Siinä Nebukadnessarin Jerusalemin valloitus sanottuna vuonna mainitaan. Vastaavasti kertoo babylonialainen aikakirja.

  Nebukadnessarin toimenpiteet Jerusalemissa jäivät keskeneräisiksi, koska hän juuri näihin aikoihin sai tiedon isänsä, kuningas Nabopolassarin kuolemasta ja joutui kiirehtimään paluutaan Babyloniaan.

  Joojakimista tuli kuitenkin Nebukadnessarin vasalli. Siitä olivat merkkeinä myös Jerusalemin temppelistä sotasaaliina Baabeliin viedyt astiat. Tämä oli alkusoitto tuomiolle, joka kohtasi Juudan kansaa, koska se ei Herran lähettämistä varoituksista huolimatta tehnyt parannusta. Niin hänen vikansa kohtasi heitä niin kuin on kirjoitettu: "Mutta tämä tapahtui Juudalle Herran käskystä — — Manassen syntien tähden" (2Kun. 24:3; kts. myös 2Aik. 36:14-21).

  Juudan kukistuminen tapahtui Herran sallimuksesta. Niinpä todetaan, että "Herra antoi" Joojakimin Nebukadnessarin käteen. Herra teki sen sillä oikeudella, mikä hänellä kaiken omistajana on. Sitä tarkoittaa hepreankielinen sana Adonai, joka on käännetty sanalla Herra.

  Kun sitten Babylonian vasalliksi joutunut Joojakim vastoin profeetta Jeremian varoituksia, nousi kapinaan, joutui Jerusalem uudelleen piiritetyksi 597 eKr. Joojakimin kuoltua kuninkaaksi asetettu Joojakin joutui nyt perheensä kanssa vankeuteen kuten myös suuri joukko ammattimiehiä ja sotilaita. Myös temppeliaarteet jäivät babylonialaisten käsiin.

  Nebukadnessar asetti nyt kuninkaaksi Joojakinin sedän Mattanjan ja antoi hänelle nimen Sidkia. Hänestä tuli Juudan viimeinen hallitsija. Hänkin nousi kapinaan Nebukadnessaria vastaan. Jerusalem joutui kolmannen kerran piirityksen kohteeksi 586 eKr. Sen seurauksena kaupunki ja temppeli tuhottiin kokonaan ja suuret joukot kansaa vietiin " Babylonian vankeuteen". Tätä vankeutta kesti aina vuoteen 539/8, jolloin persialainen Kyyros II valloitti Babylonin ja antoi juutalaiselle vapauden palata kotiinsa.

4. Arkeologia vahvistaa

Arkeologien esiinkaivamat nuolenpääkirjoitukset ovat kuvanneet vain kolme kuukautta kuninkaana olleen Joojakinin joutumista vankeuteen. Näiden kirjoitusten perusteella on voitu varmuudella todeta sen tapahtuneen 597 eKr. Hän oli silloin vain 18-vuotias. Babylonista on löydetty myös noin kolmesataa nuolenpääkirjoituksella kirjoitettua savitaulua, joissa esiintyy Joojakinin nimi niiden elintarviketoimitusten yhteydessä. Samoin mainitaan hänen viisi poikaansa, kuten myös heidän opettajansa Kenaih. Tauluista käy ilmi, että häntä kohdeltiin hyvin ja hänen sallittiin ylläpitää hovia. Raamatun kuvaus mainituista tapahtumista löytyy 2 Kun. 24-25.

5. Eliittiä koulutetaan

3. Ja kuningas käski ylimmäisen hoviherransa Aspenaan tuoda israelilaisia poikia jotka olivat kuninkaallista sukua tai ylimysperheistä,
4. nuorukaisia, joissa ei ollut mitään virheä ja jotka olivat kaunismuotoisia, jotka kykenivät käsittämään kaikkea viisautta, olivat terävä-älyisiä ja hyväoppisia ja jotka olisivat kelvollisia palvelemaan kuninkaan hovissa; heille hänen tuli opettaa kaldealaisten kirjoitusta ja kieltä.
5. Ja kuningas määräsi heille jokapäiväiseksi ravinnoksi ruokaa kuninkaan pöydästä ja viiniä, jota hän itse joi. Niin heitä oli kasvatettava kolme vuotta, ja niiden kuluttua heidän tuli astua kuninkaan palvelukseen.

Näin alkoi heprealaisten nuorukaisten vankeus sen ajan mahtavimman hallitsijan hovissa Babyloniassa. Historia kertoo muinaisten hallitsijoiden ottaneen usein hoviinsa vankeja, jotka komeutensa ja älykkyytensä vuoksi korostivat saadun voiton ja sotasaaliin arvoa.

  Kaldealaisten kirjoituksen ja kielen opiskelu tähtäsi siihen, että kuningas odotti heistä päteviä virkamiehiä siihen monien kansojen yhteisöön, jonka hallitsija hän oli.

6. Miesten koetus

6. Heidän joukossaan olivat juutalaiset pojat Daniel, Hananja, Miisael ja Asarja.
7. Ja hoviherrain päällikkö pani heille nimet: Danielille hän pani nimen Beltsassar, Hananjalle nimen Sadrak, Miisaelille nimen Meesak ja Asarjalle nimen Abednego.
8. Mutta Daniel päätti lujasti olla saastuttamatta itseään kuninkaan pöydän ruualla ja viinillä, jota tämä joi, ja anoi hoviherrain päälliköltä, ettei hänen tarvitsisi itseään saastuttaa.

Uskonnollis-kansallinen perinne ja identiteetti joutuivat nyt kovalle koetukselle. Jo uusien nimien antaminen oli pyrkimys nuorukaisten ajatusmaailman muuttamiseksi. Heidän hepreankieliset nimensä liittyivät Israelin Jumalaan eli Jahveen, kun taas uudet kaldeankieliset nimet liittyivät kaldealaisten jumaliin Bel, Marduk ja Nebo.

  Uusi elinympäristö toi muitakin vaikeuksia. Osallistuminen kuninkaallisiin aterioihin olisi merkinnyt juutalaisuuteen kuuluneiden ruokasääntöjen rikkomista. Se olisi ollut myös osallistumista pakanallisiin kulttimenoihin, koska Nebukadnessarin ruoat olivat ajan tavan mukaan uhrattu epäjumalille.

  Ja tämä olikin jo omantunnon kysymys. He olivat Jahven palvelijoita yhtä hyvin sisäisesti kuin ulkonaisestikin. Antautuminen epäjumalille uhratun ravinnon ja juoman nauttimiseen olisi merkinnyt luopumista siitä uskonnollisesta vakaumuksesta, jonka he tiesivät oikeaksi ja Jumalan tahdoksi. Sentähden Daniel, joka oli heprealaisnuorukaisten johtaja "päätti lujasti olla saastuttamatta itseään — — ja anoi — — ettei hänen tarvitsisi itseään saastuttaa".

  Tässä tulee esille nuoren Danielin kokonaisvaltainen periaatteellisuus ja johdonmukaisuus sekä taju ymmärtää asian ydin. Hän päätti mitä tekisi. Samalla hän myös rohkeasti vetosi hoviherrain päällikköön, että saisi vapauden noudattaa omaa vakaumustaan.

  Tällainen rohkeus ja selkeys tekee aina hyvän vaikutuksen. Niin nytkin. Mutta jälleen tulee esille myös Jumalan sallimus. Sama Jumala, joka antoi Jerusalemin ja sen kuninkaan Nebukadnessarin käsiin, salli nyt Danielin asian menestyä:

9. Ja Jumala salli Danielin saada suosion ja armon hoviherrain päällikön edessä.

7. Jumala koetuksella

Jumalan ja hänen palvelijansa koetus ovat erottamattomia. Kun Daniel joutui koetukselle, niin myös hänen Jumalansa. Asia ei ollut vain Danielin, vaan yhtä hyvin hänen Jumalansa asia. Danielia hoivanneen hoviherrain päällikönkään asema ei ollut ongelmaton. Hän oli vastuussa alaisistaan suoraan kuninkaalle, jolla taas oli kaikkien alaistensa elämä ja henki käsissään. Pienikin tottelemattomuus kuningasta kohtaan oli riittävä syy teloitukseen.

  Daniel oli kuitenkin niin varma Jumalan avusta, että hän uskalsi panna vaaraan myös hoviherran elämän:

10. Mutta hoviherrain päällikkö sanoi Danielille: "Minä pelkään, että jos herrani, kuningas, joka on määrännyt teidän ruokanne ja juomanne, huomaa teidän kasvonne laihemmiksi kuin muiden ikäistenne nuorukaisten, niin te saatatte minun pääni vaaraan kuninkaan edessä".
11. Silloin Daniel sanoi katsastajalle, jonka hoviherrain päällikkö oli määrännyt pitämään silmällä Danielia, Hananjaa, Miisaelia ja Asarjaa:
12. "Koettele palvelijoitasi kymmenen päivää ja annettakoon meille vihannesruokaa syödäksemme ja vettä juodaksemme.
13. Sitten tarkastettakoon sinun edessäsi, miltä me näytämme ja miltä näyttävät ne nuorukaiset, jotka syövät kuninkaan pöydän ruokaa, ja tee sitten palvelijoillesi sen mukaan, mitä silloin havaitset. "

Tämä lienee eräs varhaisimmista ja lyhimmistä tutkimuksista yksinkertaisen kasvisdieetin vaikutuksista verrattuna runsaasti lihaa ja eläinrasvoja sekä viiniä sisältävän ruokavalion vaikutuksiin. Kokeilun tulokset olivat todella hämmästyttäviä:

14. Ja hän kuuli heitä tässä asiassa ja koetteli heitä kymmenen päivää.
15. Mutta kymmenen päivän kuluttua havaittiin heidät muodoltaan kauniimmiksi ja ruumiiltaan lihavammiksi kuin yksikään niistä nuorukaisista, jotka söivät kuninkaan pöydän ruokaa.
16. Ja niin katsastaja jätti pois heille määrätyn ruuan ja heidän juotavansa viinin ja antoi heille vihannesruokaa.

Ihmisen ensimmäinen ruokavalio käsitti kasviksia, vihanneksia ja hedelmiä (vrt. 1Moos. 1:29) . Liharuoka annettiin ravinnoksi vasta vedenpaisumuksen jälkeen (1Moos. 9:1-4). Mutta on muistettava, että sen jälkeen ihmisen elinikä jyrkästi lyheni.

  Tieteelliset tutkimukset osoittavat, että suurimpia ennenaikaisen kuoleman syitä ovat lähinnä sydän- ja verisuonitaudit, jotka ovat seurauksia runsaasta eläinrasvan, sokerin ja pitkälle jalostettujen elintarpeiden käyttämisestä. Sen sijaan niiden, jotka ovat pitäytyneet yksinkertaiseen ja mieluummin kasvisvoittoiseen ravintoon on todettu pysyvän kauemmin työkuntoisina ja elävän pidempään.

8. Jumala palkitsee uskollisuuden

Dan. 1. luvun päätös osoittaa, kuinka Jumala on kaikessa. mukana. Hän antoi kansansa vihollisen käsiin heidän tottelemattomuutensa tähden. Vankeuden maassakaan hän ei kuitenkaan kansaansa hyljännyt, vaan oli heidän kanssaan. Hän valitsi Danielin ja tämän kolme ystävää erityisiksi välikappaleikseen ja todistajikseen Babylonin hoviin. Kun nuorukaiset joutuivat koetukselle ja pysyivät siinä uskollisina periaatteilleen, Herra salli heidän saada suosion niiden silmissä, jotka asioista päättivät. Ja lopuksi hän vielä antoi heille ihmeellisen viisauden ja voiman:

17. Ja Jumala antoi näille neljälle nuorukaiselle taidon käsittää kaikki kirjoitukset ja kaiken viisauden; ja Daniel ymmärsi myös kaikkinaiset näyt ja unet.
18. Kun sitten ne päivät olivat kuluneet, joiden jälkeen kuningas oli käskenyt tuoda heidät esiin, niin hoviherrain päällikkö toi heidät Nebukadnessarin eteen.
19. Kun nyt kuningas keskusteli heidän kanssaan, ei ollut heidän joukossaan yhtäkään Danielin, Hanananjan, Miisaelin ja Asarjan vertaista. Niin he tulivat kuninkaan palvelijoiksi.
20. Ja kaikissa viisautta ja ymmärrystä vaativissa asioissa, joita kuningas heiltä kyseli, hän havaitsi heidät kymmentä kertaa etevämmiksi kuin kaikki tietäjät ja noidat, mitä koko hänen valtakunnassaan oli.

Jakeessa 5 mainittu kolmen vuoden "yliopistokurssi" oli nyt takana. Päästötodistusten aika oli tullut. Oppilaat tuotiin kuninkaan eteen tutkittaviksi, ja tulokset olivat verrattomat. Daniel ja hänen toverinsa selvisivät parhain todistuksin. He olivat ylivoimaisesti muita etevämpiä. Mutta on muistettava sen tapahtuneen, koska niin oli Jumala tahto ja koska hän palkitsi uskolliset todistajansa. Heidän kohdallaan oli toteutunut psalmistan kautta annettu lupaus:

"Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." — Ps. 50:15.

21. Ja Daniel oli siellä kuningas Kooreksen ensimmäiseen vuoteen asti.

Harvoilla valtiomiehillä on ollut niin pitkää uraa kuin Danielilla. Seitsemän vuosikymmentä hän palveli vankeutensa maassa. Ja merkittävää on, että hän oli kuninkaiden uskottu silloinkin, kun hallitsijat vaihtuivat ja poliittiset olosuhteet muuttuivat.

  Kaikissa näissä vaiheissa Daniel kuitenkin säilytti asemansa suorittaen uskollisesti tehtävänsä eikä antanut minkään häiritä ensimmäistä velvollisuuttaan: palvella taivaan Kuningasta ja toteuttaa hänen tahtoaan.

  Eräs kirjoittaja sanoo:

  "Jaloa luonnetta ei saada vahingossa eikä Sallimuksen erityisestä suosiosta tai antina. Se on seurauksena itsekurista, alemman luonnon alistamisesta korkeamman luonnon hallintaan ja itsensä uhraamisesta palvelemaan Jumalaa ja toisia ihmisiä. " – Ellen G. White, Profeetat ja kuninkaat, s. 336.