Raamattu avautuu

Voimme yhä uskoa Jumalaan

Josi kysyi kerran ateistilta, oliko tämä kenties joskus vaikkapa hetkisen ajatellut, että Jumala saattaa olla olemassa. "Aivan varmasti!" sanoi ateisti Josin suureksi hämmästykseksi. "Kun esikoiseni syntyi vuosia sitten, minä aloin miltei uskoa Jumalaan."

"Kun katselin korissa makaavaa pientä ja kuitenkin niin täydellistä ihmisolentoa, kun silmäilin taipuisia pikkukäsiä ja näin pilkahduksen pienissä silmissä, jouduin elämässäni kuukausien ajaksi vaiheeseen, jolloin miltei lakkasin olemasta ateisti. Pienokaisen katseleminen sai minut miltei vakuuttumaan, että Jumala on olemassa."

1. Kaikella on suunnittelijansa

Taitavasti muotoiltu kehomme viittaa älylliseen suunnitteluun. Ajatellaanpa vaikka niin yksinkertaista asiaa kuin kykyä nähdä. Tiedemiehet sanovat, että kaikkein taitavimmin valmistetut kamerat ovat silmään verrattuina kuin lasten leluja. Silmässä pienet sauvat ja keilat muuttavat valon kemiallis-sähköisiksi impulsseiksi, jollaista vastaavaa ei pystytä tuottamaan parhaissakaan laboratorioissa. Aivosolut puolestaan muuttavat nämä impulssit näkemisen ihmeeksi, jollaista lähellekään ei päästä edes parhaissa tietokoneissa.

Kerran Charles Darwin ajatteli silmää ja sitä, miten se olisi voinut syntyä luonnon valinnan kautta. Hän totesi tulevansa miltei sairaaksi ajatuksesta. Niin ihmeellinen insinööritaidon ja kemian saavutus toimii aina, kun avaamme silmämme.

Ihmissilmä ei ole voinut syntyä pitkien aikojen kuluessa, koska se on kehittymättömänä täysin hyödytön. Sen kaikki osaset tarvitsevat toisiaan voidakseen toimia. Tilanne on täysin vastaava myös ihmisruumiin muissa osissa kuten keuhkoissa, sydämessä, hermoissa ja lihaksissa.

Ajatellessaan ihmisolemusta Psalmien kirjoittaja lausui Luojan kunniaksi:

Minä olen ihme, suuri ihme – –. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen (Ps. 139:14).

Meidän ei tarvitse mennä kauaksi nähdäksemme Jumalan tekoja. Oma ruumiimme kertoo äärettömän taitavasta suunnittelijasta.

Vatsa, aivot, sydän, keuhkot, verisuonisto, munuaiset, korvat, silmät ja hampaat toimivat kaikki täsmällisessä järjestyksessä.

Niiden synnylle on järkevä selitys:

Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme – –." Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät (1. Moos. 1:26,27).

Ensimmäisten ihmisten olemassaolo ei ollut pelkkää sattumaa. Raamattu vakuuttaa, että Jumala suunnitteli meidät kaltaisikseen. Hänellä oli sellainen insinööritaito, että suuressa viisaudessaan hän teki meidät.

2. Kaikella on tekijänsä

Todisteet Jumalasta eivät rajoitu vain meidän olemukseemme. Niitä on koko maailmankaikkeudessa.

Katsoessasi taivaan tähtiä näet Linnunradaksi kutsutun tähtisumun, galaksin, joka muodostuu miljardeista meidän aurinkomme kaltaisista tähdistä. Meidän aurinkomme planeettoineen on osa Linnunradasta. Se on yksi niistä sadasta miljardista galaksista, jotka havaitaan jättiläiskaukoputkilla. Näiden tähtimaailmojen kesken kaikki kiertää ihmeellisessä järjestyksessä. Ei suinkaan ihme, että Psalmien kirjoittaja toteaa:

Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan. Päivä ilmoittaa ne päivälle, yö julistaa yölle. Ei se ole puhetta, ei sanoja, ei ääntä jonka voisi kuulla (Ps. 19:2–4).

Kun katsellaan kaikkeuden ihmeitä, sen valtavuutta ja siihen liittyvää suunnitelmallisuutta, on johdonmukaista todeta:

Hän [Jumala] on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa (Kol. 1:17).

Atomin protoneista ja elektroneista aina aurinkoa kiertäviin planeettoihin saakka kaikki kertoo ajattelevan mestarisuunnittelijan, jumalallisen Luojan, teoista.

Kun arkeologi löytää kivitai pronssikirveen maasta, hän ei yritä väittää sitä salamaniskun, tuulen tai veden muovaamaksi. Hän näkee siinä merkit ihmisen käden taidosta. Vastaavasti myös fossiilit kertovat, että kaikella sillä elämällä, josta ne ovat peräisin, on täytynyt olla tekijänsä. Raamattu esittelee hänet sanoilla:

Alussa Jumala loi taivaan ja maan (1. Moos. 1:1).

Näistä yksinkertaisista sanoista löydämme vastauksen elämän salaisuuteen. Raamatun ensimmäinen opetus kertoo, että on olemassa Jumala. Aivan aluksi siinä osoitetaan hänen ihmeelliset luomistekonsa.

Monet arvostetut tiedemiehet uskovat nykyisin Jumalaan. Yksi heistä on Nobel-palkinnon voittanut fyysikko Arthur Compton, joka on todennut:

"Minun kohdallani usko alkaa tosiasiasta, että korkeampi viisaus muodosti maailmankaikkeuden ja loi ihmisen. Minulla ei ole vaikeuksia uskoa tätä, sillä kaikkeus todistaa kiistämättömällä tavalla siitä viisaudesta ja järjestyksestä, joka majesteettisena totuutena ilmaistaan sanoilla: 'Alussa Jumala.'"

Raamattu ei yritä todistaa Jumalan olemassaoloa. Se kertoo siitä. Jumalan olemassaolo on todistettu meidän ja kaiken ympärillämme olevan olemassaololla. Kaikella täytyy olla tekijänsä ja suunnittelijansa. Onhan maailmankaikkeudessa sellainen matemaattisen tarkka järjestyksensä, että sillä on täytynyt olla myös suunnittelija. Kaikella on luojansa – Jumala.

Tiedämme, etteivät inhimilliset olennot pysty luomaan mitään tyhjästä. Voimme rakentaa, tehdä, keksiä ja toimia kokoonpanijoina. Tähän kaikkeen tarvitsemme viisautta ja taitoa. Ilman niitä, emme pysty tekemään yksinkertaisintakaan esinettä. Emme saa elämään edes ruohonkortta, nilviäistä tai yksinkertaista kukkasilmua.

Ympärillämme kaikki osoittaa, että Jumala suunnitteli, loi ja ylläpitää luontoa. Vain elollinen voi tuottaa elämää. Vain Jumala saattoi antaa alun kaikkeudelle, maailmalle ja ihmisolennoille.

3. Jumalan henkilökohtainen suhde ihmisiin

Kaikkeuden luonut Jumala haluaa päästä henkilökohtaiseen suhteeseen ihmisen kanssa. Jokaisen ihmisen tajuntaan hän on istuttanut tietoisuuden olemassaolostaan. Hänessä on "todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen" (Joh. 1:9).

Raamattu vakuutuksen mukaan Luoja etsii henkilökohtaista suhdetta meidän kanssamme. Abraham "sai nimen Jumalan ystävä" (Jaak. 2:23). "Herra puhui Moosekselle -niin kuin ihminen puhuu toiselle ihmiselle" (2. Moos. 33:11). Jumala voi tulla myös sinun läheiseksi ystäväksesi. Jeesus antoi seuraajille lupauksen: "Te olette ystäviäni" (Joh. 15:14).

Ihmisyyteen kuuluu tietoisuus persoonallisesta Jumalasta. Itse olemme persoonia, samoin ystävämme. Täytyy olla myös persoonallinen Jumala, joka kantaa vastuu luomistaan persoonallisuuksista.

Noin 2500 vuotta sitten joukko kreikkalaisia filosofeja halusi tehdä määritelmän ihmisestä.

Platon teki ehdotuksen: "Ihminen on kaksijalkainen eläin."

Toinen filosofi epäili Platonin määritelmän täsmällisyyttä ja nosti pystyyn parin aidanseipäitä. "Katsokaa Platonin ihmistä!" hän sanoi.

Asian pohtimista jatkettiin, kunnes joku ajattelija sanoi: "Minä keksin sen. Ihminen on uskonnollinen eläin."

Ihminen on parantumattoman uskonnollinen. Meillä on tarve turvautua Korkeimpaan voimaan. Niin ateisti kuin hurskas uskovainen on joutunut pohtimaan ajatusta Jumalasta. Eroamme eläimistä siinä, että meillä on mielikuvitus ja kykenemme järkevään ajatteluun sekä erottamaan oikean väärästä. Yksikään eläin ei ole tehnyt minkäänlaista paikkaa jumalanpalvelusta varten. Syvällä ihmisen sisimmässä on jumalkaipuu. Kun se saa tyydytyksen löytäessämme Jumalan, emme enää epäile hänen olemassaoloaan.

1990-luvulla milt Venäjän ateistit luopuivat näkemyksestään ja kääntyivät Jumalan puoleen. Tähtitiedettä edustava Pietarin yliopiston professori totesi sen, minkä lukuisat entiset ateistit sanoessaan:

"Olen etsinyt tieteellisellä tutkimuksella elämän tarkoitusta. En ole kuitenkaan löytänyt mitään vakuuttavaa. Ympärilläni olevat tiedemiehet tuntevat olevansa samassa tyhjiössä. Kun katselen tutkimani avaruuden laajuutta ja sieluni tyhjyyttä, tajuan, että on olemassa jokin tarkoitus. Kun sitten sain Raamatun, avasin sen ja aloin lukea sitä, elämäni tyhjyys täyttyi. Olen löytänyt Raamatusta ainoan luottamuksen lähteen sieluuni. Olen löytänyt Jeesuksen Vapahtajakseni ja hänen kauttaan elämääni todellisen rauhan, lohdutuksen ja tyydytyksen."

Kristitty uskoo Jumalaan, koska löytää hänessä tyydytyksen elämänsä syvimpään tarpeeseen. Näin siihen löytyy uusia ulottuvuuksia, uusi tarkoitus ja uuden ilonaiheet.

Jumala ei lupaa vapauttaa elämää ongelmista ja vaikeuksista. Hän kuitenkin vakuuttaa johtavansa ja auttavansa meitä yhteydessään. Milt kristityt voivat vakuuttaa, että luopuisivat kaikesta ennemmin kuin palaisivat elämään ilman Jumalaa.

On kaikkein suurin ihme, että Kaikkivaltias Jumala, joka on kaiken Luoja ja Ylläpitäjä, haluaa henkilökohtaiseen suhteeseen jokaisen miehen ja naisen, tytön ja pojan kanssa. Kuningas Daavid ilmaisi tästä hämmästyksensä sanoilla:

Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen – mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat (Ps. 8:4,5).

Jumala on sinusta kiinnostunut aivan kuin olisit ainoa olento, jonka hän on luonut.

Voimme uskoa Jumalaan,

1. koska hänen luomistekonsa ovat äärimmäisen nerokkaat.
2. koska Jumala on pannut meihin kaipuun, joka tyyntyy vain löydettyämme rauhan hänessä.
3. koska hänet löydettyämme Jumala tyydyttää täysin kaipauksemme ja tarpeemme.

On mielekästä uskoa persoonalliseen Jumalaan ja tietää, että hän ilmaisee itsensä meille kuten isä lapsilleen.

4. Millainen Jumala on

Raamatussa kerrotaan Jumalan olemuksen luonteesta samalla, kun kerrotaan ihmisen luomisesta.

Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät (1.Moos. 1:27).

Koska meidät on luotu Jumalan kuvaksi, tunne-elämämme, kykymme muistaa, tehdä päätelmiä ja ratkaisuja ovat häneltä saatuja ominaisuuksia.

Vaikka Jumala on Henki, hänellä osoitetaan olevan sellainen olemus kuin meilläkin (2.Moos. 31:18; 33:11). Samoin hänellä on persoonallisia ominaisuuksia, joista merkittävin ilmaistaan sanoilla:

Jumala on rakkaus (1.Joh. 4:8).

Jumala kohdistaa ihmiseen sydämellisen rakkautensa, joka on epäitsekästä ja uhrautuvaa.

Jumala haluaa kohdella kaikkia meitä kuin rakastava isä lapsiaan.

Eikö meillä kaikilla ole sama isä? Eikö yksi ja sama Jumala ole meidät luonut? (Mal. 2:10).

Meillä on monenlaisia isiä. Ainoastaan Jumala täyttää kaikki ihanneisän vaatimukset. Raamatun kirjoitusten kautta meillä on mahdollisuus oppia häntä tuntemaan.

5. Miten Jeesus ilmaisi millainen Jumala on

[Jeesus] on näkymättömän Jumalan kuva (Kol. 1:15).

Jumala tuli maailmaan Jeesuksen persoonassa.

Pieni poika, jonka isä oli kuollut hänen ollessaan vielä vauva, kyseli vanhemmalta veljeltään isästään. Tämä yritti kertoa, miten voimakas ja suuri isä oli ollut.

Nuorempaa selitys ei oikein tyydyttänyt. Niin hän yritti kysellä isän ulkonäöstä. Vanhempi veli ei osannut sitä oikein selittää. Lopulta hän muisti, että äiti ja sukulaiset olivat sanoneet häntä isänsä näköiseksi. Tämän hän kertoi veljelleen.

Niin sitten nuorempi poika sanoi innosta hehkuen. "Nyt tiedän täsmälleen, millainen minun isäni oli. Hän oli juuri sellainen kuin veljeni Henry."

Jeesus syntyi maailmaan ihmisenä. Hänen todettiin olleen "Jumalan Poika" (Mark. 15:39). Hänessä näkymätön Jumala tuli nähtävään muotoon. Jeesus sanoi itse: "Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän" (Joh. 14:9). Vaikka emme ole nähneet Jeesustakaan, voimme nähdä hänet ja Isän Jumalan sellaisina kuin Raamattu ilmaisee Jeesuksen.

Kun luet Uuden testamentin neljä ensimmäistä kirjaa, neljä evankeliumia Jeesuksesta, löydät niistä myös kuvat taivaallisesta Isästä. Karkeat kalastajat jättivät verkkonsa lähtiessään seuraamaan Kristusta. Lapset tulivat hänen lähelleen saadakseen siunauksen. Hän lohdutti suurimpiakin syntisiä. Toisaalta hän paljasti ulkokultaisten tekopyhyyden. Hän paransi sairaat. Hän sai myrskyn hiljentymään. Kaikissa teoissaan Jeesus ilmensi Jumalan rakkautta. Hän kohtasi inhimilliset tarpeet ennen kokemattomalla tavalla, jollaista ei ole nähty myöhemminkään.

Selvimmin Jeesus ilmaisi Jumalan luonteen kuolemalla ristillä. Sen hän teki ikuiseksi parhaaksemme. Mitä se meille merkitseekään!

Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh. 3:16).

Jeesus ei kuollut vain antaakseen meille onnellisen elämän, vaan antaakseen ikuisen elämän. Sinä voit puolestasi kuiskata hänelle: "Isä, minäkin rakastan sinua!"

Lihavoidulla painetut siniset tekstit ovat suoraan Raamatusta. Pääsääntöisesti ne ovat 1992 käyttöön otetusta käännöksestä. Viittaukset edelliseen suomennokseen on merkitty kirjaimin VKR (=vanha kirkkoraamattu).